"Sä jaksat kun yrität vaan.” Vai jaksanko? Lusikkateoria avasi silmäni sille, miksi väsymys ei ole laiskuutta – ja miten pienillä muutoksilla voi saada enemmän elämää, vähemmän suorittamista.

Se tapahtui yllättäen. En osannut odottaa sitä enkä tiennyt, mihin se johtaisi. Mutta jokin siinä tuntui heti oikealta. Se ei ollut pelkkä ihastuminen – se oli syvempi tunne, jokin, joka veti puoleensa ja lupasi jotakin uutta.

Viime maanantaina koin positiivisen kohtaamisen terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Olin luonut ennakkoluulon täysin tuntemattomasta ihmisestä, koska olin varautunut haastamaan ja vaatimaan. Kuvittelin saavani saman tien hylkyä ja välinpitämättömyyttä. Toisin kävi.