Erilaisuus ei ole este –

se on mahdollisuus.

Jasminin kuva vaaleaa taustaa vasten. Hänellä on ruskeat hiukset korkealla nutturalla ja pinkit silmälasit, jossa on leopardikuviota. Päällään hänellä on musta paita, jonka päällä on pinkki jakku.

Olen Turun seudulta kotoisin oleva nainen, jonka elämässä lihassairaus on ollut mukana syntymästä asti. Aluksi diagnoosi oli määrittämätön, mutta ajan myötä se tarkentui harvinaiseen, nemaliinimyopatian sukuiseen lihassairauteen. Tässä blogissa jaan ajatuksiani, arkeani ja kokemuksiani – toivoen, että ne voivat tuoda myös lukijalle hetken samaistumisen tai oivalluksen tunteen.

Tervetuloa seuraamaan elämääni erityisen harvinaisen sairauden kanssa.

Jasmin Toropainen

Tutustu minuun täältä
Featured
Hiljaisuus estää. Tieto mahdollistaa.
Hiljaisuus estää. Tieto mahdollistaa.

Esteettömyydestä puhutaan usein vasta siinä vaiheessa, kun joku sitä erikseen kysyy. Moni ravintola, kahvila, tapahtumapaikka tai palveluntarjoaja unohtaa, että esteettömyys koskettaa valtavaa määrää ihmisiä – ei vain pyörätuolin käyttäjiä, vaan myös rollaattorin kanssa kulkevia, kävelykepillisiä, vanhempia lastenvaunujen kanssa ja monia muita.

Elämää ennen ja jälkeen
Elämää ennen ja jälkeen

Jos ajattelen elämääni, siinä on selkeä jakolinja – aika ennen tapaturmaa ja aika sen jälkeen. Ei hyvä ja huono, vaan erilainen. Toisessa oli vauhtia, toisessa on pysähtymistä. Molemmissa on ollut omat arvonsa ja opetuksensa.

Sekunti, joka muutti kaiken
Sekunti, joka muutti kaiken

“Miten pääsen ylös? Tuo penkki voisi olla hyvä apu. Nyt kyllä naksahti jotain, jotain meni rikki. Apua. Miten ja missä pystyn toimimaan, jos minulle tulee kipsi? En pysty kävelemään kepeillä.” Nämä ajatukset ehtivät liikkua päässä vapunaattona vuonna 2022 siinä sekuntien sadasosissa liukastumisen ja lattialle kaatumisen välissä.